"Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'" "
Joos. 1:7-9
| Seurakuntalehdessä ilmestyneitä kirjoituksia seurakuntalaisten elämäntarinoista. |
|
Tampereen Metodistiseurakunta
Ihmistä varten
" Ole vain rohkea ja ole luja. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt. Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi.
"Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'" "
"Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'" "
Otamme kuvia juttua varten ja nelivuotiaalla Victorialla on violetti mekko päällä ja kultainen ylistyslippu kädessään. Ylistystanssi tulee tytöltä kuin luonnostaan. Ylistyksen ilo näyttää virtaavan Jumalan lahjana Päivi-äidin kautta tyttäreen. Toteamme Päivin kanssa, että ylistys on jotain paljon enemmän kuin laulamista ja tanssimista… sen näkee jo tytön silmistä hänen tanssiessaan Jumalalle.
Näyttelijällä voi olla elämänsä aikana satoja eri rooleja. Kun näyttelijä Franz Lindströmille avautui uskon vapauttava salaisuus, hän luovutti oman tahtonsa Jumalan edessä. Se ei ollut enää vain yksi rooli ja juttu muiden joukossa, vaan hänen elämänsä aidoin ja kallisarvoisin roolivalinta.
Olen syntynyt vuonna 1967 Tampereella. Viisivuotiaana muutin äitini kanssa Rovaniemelle vanhempieni erottua. 12-vuotiaana muutin takaisin isäni luokse Tampereelle. Lapsena pärjäsin hyvin koulussa ja urheilussa. Nuoruusvuosien tultua päihteet veivät nuoren miehen väärille poluille. Addiktioni oli voimakas ja vei minut lähelle kuolemaa. Koin täydellisen katastrofin elämäni kanssa. Pahimman hädän keskellä täysin voimattomana itkin ja rukoilin: Jumala, jos olet olemassa, auta minua. Jeesus pelasta minut! 
Yrjö, 68v, on asunut Hervannassa 35 vuotta. Hän on kotoisin Tampereelta ja viettänyt Sorsapuiston laidalla lapsuutensa. Lapsia oli kaksi; sisko ja Yrjö. Isä ja mummo kuolivat vuonna 1949 ja pian sen jälkeen äiti tuli uskoon. Yrjö harjoitteli lukemista lukemalla äidille Raamattua ääneen ja oli äidin kanssa mukana seurakunnan toiminnassa. ”Muistan, kun vanhassa puu-Saalemissa oli sali täynnä ihmisiä ja olin äidin kanssa siellä. Ihmisiä kutsuttiin eteen ja minäkin ryntäsin sinne. Kukaan ei kuitenkaan kysellyt mitä asiaa minulla oli tai halusinko antaa elämäni Jeesukselle. Kyllä se kuitenkin kantaa kaiken, kun perheestä yksi tulee uskoon. Jumalan siunaus on kantanut lapsuudesta tänne asti”, Yrjö muistelee.
Olen mielestäni tullut uskoon nuorena. Osaltaan kasvoin siihen seurakunnan toiminnan myötä (pyhäkoulu, partio, kerhot) mutta muistan yhden vahvan kokemuksen. Olin 13-vuotiaana Ylistaron kirkossa Rakkauden messussa. Minulla oli rakkaushuolia ja siellä ristiä katsellessani ja Exitin "Mitä rakkaus on?" -kappaletta kuunnellessani tajusin, että ristissä ja Jeesuksessa on rakkaus. Silloin koin uskoontulon. Olin nuorena elävässä uskossa ja seurakunnassa mukana mutta lähdin 10 vuodeksi maailmaan. Luovuin uskosta ja käänsin Jumalalle katkerana selkäni. Minua kiehtoi maailman tarjoama elämä eikä vaatinut kuin yhden syyn, rakkaushuolet, että katkeroiduin Jumalalle ja lähdin pois. Vaihdoin gospelmusiikin rockiin ja elin villiä elämää. Lopulta elämä meni siihen pisteeseen, että sen oli muututtava. Rukoilin Jumalalta apua ja Jumala antoi sen aika voimallisella tavalla. Jäin auton alle ja jouduin sairaalaan. Uskon, että se oli se merkki Jumalalta. 
Olen lähtöisin Viialasta ja asunut siellä aina Valkeakoskella IT-insinööriksi opiskeluihini saakka. Tampereelle muutin nykyisen vaimoni perässä, minkä jälkeen olen täällä viihtynyt jo yli 15 vuotta. Ensin asuimme Hervannassa, josta päädyimme Annalan kautta asumaan Härmälään. Perheeseen kuuluu nykyään vaimo ja viisi lasta – neljä poikaa ja yksi prinsessa. Lasten ikähaarukka on 2–14 vuotta.
Olen syntyjäni lahtelainen mutta kuitenkin kolmevuotiaana muuttanut Tampereelle. Muuten sukuni on Kuhmoisista kotoisin. Äitini on työssä tiehallinnon laboranttina ja isäni on metsänhoitaja. Isäni ei kuitenkaan ole kuulunut minun ja äitini perheeseen.
En ole uskovasta kodista, mutta kävin lapsena pyhäkoulussa ja seurakunnan kerhossa. Kerran kerhosta tultuani äiti kysyi, millaista oli ollut. Vastasin, että kerhossa oli kivaa, mutta Jumalasta en tykkää.
Avioliitto voi olla kuin kahden ihmisen rukouspiiri. Jyri Laakso kertoo, että hänellä on vaimonsa Eilan kanssa oma rukouspiiri, joka rukoilee aamuisin ja iltaisin yhdessä.
Kun tulin uskoon niin evankeliumin julistaminen oli minulle niin kova juttu, että tunsin palavaa halua mennä huutamaan keskelle Hämeenkatua, että Jeesus Kristus on Herra! Oli suuri tarve päästä kertomaan ihmisille Jeesuksesta.” 
Elisa on Tampereen Kalevasta kotoisin oleva 5 lapsen äiti, metodistikirkon pastorinvaimo ja kotiäiti. Haaveena hänellä on olla enemmän ja enemmän Jumalan käytössä ja jokin päivä kokopäiväisesti Jumalan valtakunnan työssä.- Olen Jumalan koulussa varmaan siinä asiassa.
Katri Palmroth on 45-vuotias neljän pojan äiti. Hän asuu Hyhkyssä ja työskentelee 18-vuotiaan poikansa omaishoitajana. Naimisissa Katri on ollut 24 vuotta ja mies kuuluu myös Metodistikirkkoon.
Olen syntyjäni valkeakoskelainen, mutta jo ensimmäisen elinvuoteni aikana muutimme Tampereelle. Perheeseeni kuului minun lisäkseni isä, äiti, isoveli, sekä kaksoissisareni. Isäni oli ammatiltaan muusikko. Hän joutui kiertelemään paljon keikoilla, eikä ollut siksi paljoa kotona. Tästä syystä koin jääväni vaille isän lämpöä. Kun olin pieni, kävin pyhäkoulussa. Pyhäkoulu oli minulle todella tärkeä, sillä se oli paikka missä tunsin olevani turvassa, kun oma kotini oli rikkonainen. Teini-ikä oli minulle todellista kapinointia. Käytin alkoholia, sekä mennä rellestin. 
Olen syntynyt Seinäjoella, mutta muuttanut Ilmajoelle varhaisessa vaiheessa kolmen kuukauden ikäisenä. Perheeni koostui äidistä, isästä, isoveljestä ja kahdesta pikkusiskosta. Ilmajoella kävin ala- ja yläasteen, sekä lukion. Vanhempani ovat eronneet. Vuonna 1999 pääsin ylioppilaaksi ja menin Keuruulle Isoon kirjaan peruskurssille opiskelemaan. Isossa Kirjassa peruskurssilla opiskellessani tapasin tulevaisuuden puolisoni Samin. Seurustelun aloitimme kuitenkin vasta Ison Kirjan kurssin päätyttyä. Naimisiin menimme vuonna 2001.
Olen syntynyt uskoviin sukuihin, ja vanhempani kuuluivat Tampereen helluntaiseurakuntaan. Lapsena kävin paljon seurakunnassa, mutta kuulemani opetus jai usein epäselväksi ja tuntui ahdistavalta. Noin 10-vuotiaana Raamattua lueskellessani sain sielta sellaisen kasityksen, ettaä en kelpaa Jumalalle. Murrosiän myötä etäännyin Jumalasta ja minusta tulin hyvin uskontovastainen, etenkin helluntailaisvastainen. Olin vahingoniloinen, jos helluntailaiset tekivat jotain mielestäni typerää.
Lapsuuden usko on kulkenut alusta asti mukanani, vaikka en ole sitä aina ajatellut. Äitini ja äidinäitini ovat olleet uskovia kai koko ikänsä. Lapsuudenkodissa uskonasioita ei erityisemmin tuotu esiin, mutta äiti esimerkiksi neuvoi elämässä eteenpäin raamatunlauseiden avulla. Asiani alkoivat mennä huonoon suuntaan 1990-luvun alussa, kun eteen tuli monta isoa ongelmaa, joita en osannut käsitellä. Pakenin ongelmia päihteisiin. Aiemminkin olin käyttänyt runsaasti päihteitä, mutta nyt käyttö muuttui päivittäiseksi. Pakenemista kesti kaikkiaan noin 15 vuotta.