Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa vietetään vuosittain 18.-25.1. Tänä vuonna Tampereella sen konkreettisena ilmentymänä kävellään kirkkovaellus sunnuntaina 22.1. klo 14-17. Meillä on tapana, että vietämme yhteisen hartaushetken joissakin ekumeenisessa yhteydessä olevista kirkoista matkan varrella. Tänä vuonna emme pysähdy omalla kirkollamme, koska kirkkovaelluksen suunnittelun yhteydessä emme tienneet, missä kokoontumistilamme sijaitsevat kirkkovaelluksen aikana.
Kirkkovaellus alkaa Ilomäen Adventtikirkolta ja päättyy ortodoksikirkolle, jossa pidettävässä tilaisuudessa julkaisemme Tampereen ekumeenisen työryhmän lausunnon Turvallinen seurakunta tai muu kristillinen yhteisö. Olemme Tampereen seurakuntina ja muina kristillisinä yhteisöinä edelleen sen kannalla ja sitä mieltä, että lausunto on ollut prosessiltaan ja on lopputulokseltaan erittäin hyvä yhteinen ponnistus, vaikka sen saama mediahuomio onkin vienyt huomioitamme väärään suuntaan.
Evankelis-luterilaisten seurakuntien Silta-lehden tammikuun 2023 numerossa oli artikkeli lausunnosta ja sen syntyprosessista. Minä olin toinen haastatelluista ja sain jutun luettavakseni ennen julkaisua. Ensimmäisestä juttuversiosta antamani palautteen johdosta toimittaja muokkasi artikkelia, mutta silti se on ohjannut ainakin monia vapaiden suuntien lukijoiden näkemyksiä siihen suuntaan, että lausunto olisi laadittu nimenomaan sateenkaari-ihmisiä ajatellen. Siinä kuitenkin yleisten huomioiden lisäksi mainitaan erikseen ulkonäkö, seksuaalisuus, sukupuoli, siviilisääty, kansallisuus, etnisyys, uskonto, arvot, terveys ja toimintakyky. Kannan osaltani vastuun epäselvyydestä, koska en jouluvapailla ollessani artikkelin hyväksyessäni havainnut mahdollisuuksia monenlaisiin tulkintoihin.
Juttu sinänsä ei sisällä paljon asiavirheitä. Juttuun minulle lanseerattiin titteli sateenkaarityöntekijä. En ole aikaisemmin enkä sen jälkeen missään yhteydessä käyttänyt sitä titteliä. Olemme keskustelleet siitä esimieheni kanssa ja todenneet, että se johtaisi vääränlaisiin mielleyhtymiin, koska en työssäni sateenkaari-ihmisten parissa ja heidän hyväkseen tee kaikkea sitä mitä esimerkiksi sateenkaaripapeiksi itseään tituleeraavat tekevät. Kaikessa papin työssäni on painopisteenä jokaisen tuleminen kohdatuksi itsenään, juuri sellaisena kuin on. Sitä haluan toteuttaa käytännössä ja siihen ohjata muitakin.
Yksi artikkelin epäselvyys tulee siitä, että siinä mainittu raamatturyhmä rinnastuu saman alaotsikon alla lausunnon kanssa. Raamatturyhmä ei ole ekumeenisen työryhmän seurakuntien tai työntekijöiden ryhmä; Kati Eloranta ja minä vain satumme kuulumaan myös ekumeeniseen työryhmään. Lausunto sen sijaan on kokonaan ekumeenisen työryhmän aikaansaannos. Idea lausunnosta ei syntynyt ottaessani yhteyttä sateenkaarityöntekijöihin, vaan vasta lähes vuoden kuluttua siitä laajemmassa ekumeenisessa yhteydessä. Siitä ei ollut luotu minkäänlaista pohjaa ennen kuin sen tekemisestä oltiin päätetty työryhmässä. Kaikki työryhmässä mukana olevat eivät osallistuneet jokaiseen tapaamiseen, jossa lausuntoa muokattiin, mutta kaikki halukkaat pääsivät kommentoimaan sitä koko prosessin ajan. Asiaa käsiteltiin prosessin aikana myös koko työryhmän tapaamisissa, ja myös seurakuntien eri nimisiltä johtoryhmiltä (neuvostoilta, vanhimmistoilta tai hallituksilta) saimme palauteitta, jotka kaikki on huomioitu lopputuloksessa. Siksi se on meille kaikille sopiva, eikä siinä oteta kantaa esimerkiksi teologisiin eroavaisuuksiin vaan kerrotaan, miten voisimme kohdata toisemme siten, että voimme jokainen kokea olomme turvalliseksi.
Tämä nyt sattuu olemaan linjassa aikaisempien Pastorin palstan kirjoitusten kanssa, että elämä kannattaa ottaa vastaan sellaisena kuin se on eikä yrittää nähdä sitä sellaisena kuin sen toivoisi olevan. Silloin on mahdollista myös vaikuttaa siihen, millaseksi sen haluaisi kehittyvän.
